En ole pahemmin ehtinyt edes tietokoneeseen vilkaista, koska minulla on tolkuton kiire. Kiertelen metsiä ja etsin sieniä. Ja joka kerta ajattelen, että HUOMENNA kerään myös näitä mustikoita. Mutta tietenkään en kerää. Sienisaalis on jo aika hyvä, taidan olla saavuttanut puolet tavoitteestani. Mielestäni aika hyvin, ottaen huomioon, että keväällä en tuntenut edes tattia tatiksi. Nyt tunnen tatit (yleensä jopa pystyn määrittelemään nimen tarkemmin), haperot (muutaman tunnistan tarkemmin, mutta pääasiassa selviän maistamalla - punajalkahaperon sentään osaan jo jättää maahan, ei tarvitse sen kanssa kieltä enää käräyttää), rouskut (aika monta tunnistan nimeltäkin, mutta pääasiassa tyydyn siihen, että en kerää kirkkaita kyyneliä itkevää lakritsarouskua), syötävät orakkaat ja kantarellin. Sillä pärjään hyvin.
Puutarhasta olen säilönyt vasta tilliä. Mangoldit olisi pitänyt jo ajat sitten kerätä, mutta... Jotenkin vain en jaksa. Kesäkurpitsoja tulee vain muutama, samoin kuin kurkkuja, joten ne menevät suoraan mahaan. Kurpitsoja on kasvamassa peräti yksi, joten niiden säilömisestä ei stressiä synny. Viinimarjoja olen vähiinsä kerännyt, samoin kuin vadelmia. Mehuksi tai hilloksi olen ne keittänyt. Sitä urakkaa olisi vielä jäljellä. Omenia on vanhassa puussa jonkin verran odottamassa kypsymistä ja yksi tänä vuonna istutettu puukin yrittää tehdä kolmea omenaa. Siitä nostan sille hattua. Alun perin sillä oli alkuja kymmenkunta, mutta sitä määrää ei jaksanut kantaa.
Tänään lapsilla alkoi koulu. Haikea mieli.
