Olen usein ajatellut tätä blogia, mutta kuten olette huomanneet, ajatteluksi se on jäänyt. Tolkuton säilöntäkiire on jatkunut, sen keskellä juhlittiin Virkiän naisten pesiskultaa ja B-tyttöjen pronssia, ja välillä pyörähdin ihan vähän töissäkin - eikä pidä unohtaa tärkeää terapiakuskin hommaa. Mieheni onnistui saamaan keuhkokuumeen, joten olen vielä jokusen viikon hoidellut nämä kaikki asiat yksinhuoltajana. Onneksi mies on nyt oikeastaan parantunut ja säilöminenkin on oikeastaan takana. En oikein tiedä, mitä elämälläni nyt tekisin. Ehkä alan rakentaa jääkaappia, että saan nuo kaikki säilömäni jutut tuolta terassilta jonnekin. Vai olisiko viisaampaa kaivaa omin käsin maakellari? Vai yrittäisinkö vain käyttää ne mahdollisimman nopeasti pois ja opetella vähän vähempään työmäärään? En tiedä, pitää miettiä.
Vielä olisi säilöntätöitä sen verran, että pitäisi metsästää jostain jokunen pullo ja pullottaa viimeinen ämpärillinen Vaasan Jaakon mehua. Viidestä puolukkaämpäristä sitä tein, mutta yhden tietenkin kaadoin tuohon väliaikajääkaappini lattialle. Ajattelin kai, että terassi näyttäisi kauniimmalta, jos sen lattia olisi punainen. Väärin ajateltu, voin nyt jälkikäteen todeta, samalla kun odottelen sateita, jotka siivoaisivat jälkeni.
Ai niin, ne puutarhan syystyöt. Niille en ole jaksanut oikeastaan uhrata edes ajatusta. Jospa teen ne keväällä?
