maanantai 28. joulukuuta 2015

Hämmästystä ja kummastusta

Meillä on uusi kissa, nimeltään Sanni Hakala. Nimi oli selkeä virhe. Kissa on aivan samanlainen kuin henkilö, jonka mukaan se sai nimensä. Säntäilee ympäri huushollia mustan muovinpalan perässä, pyörii kuin väkkärä joka paikassa yhtä aikaa ja tekee hillittömän määrän kaikkea tyhmää, jos se toinen Sanni saa jääkiekkopelissään jäähyn. Onneksi niin käy aika harvoin. Mutta koskaan en enää nimeä yhtään kissaa jääkiekkoilijan mukaan. En. Vuohen, kanan tai kanin kyllä. Tai vaikka lampaan. Mutta ei kissaa.

Entinen kissamme ei suvaitse uutta ystäväänsä ollenkaan. Ja sananmukaisesti olisi entinen kissamme, jos olisi hänen mielestään paremmat säät. Mutta koska ei ole, hän suvaitsee toisinaan hypätä ikkunalaudalle ja vaivautuu raahaamaan paksun vartalonsa lämpimään. Selkeästi hän harkitsi, että jäisi ulkokissaksi, mutta koska ulos ei tarjoilla sellaisia herkkuja kuin sienisalaatti ja kerma, ja koska siellä on toisinaan märkää ja tuulista, hän päätti, että sisälläkin voi olla. Joskus, vähän. Mieluiten saunan pimeimmässä nurkassa. Kerran on tosin nähty sellainenkin ihme, että molemmat kissat nukkuivat olohuoneessa, eri lepotuoleilla toki. 

Sellaistakin kummallista on tapahtunut, että yksi lapsistani on rakastunut. Hän ehti yhdeksän vuoden korkeaan ikään, ennen kuin tapasi ihmisen, joka valloitti hänen sydämensä. Onneksi rakkauden kohde on varsin kunnollinen aikuinen nainen, joten pystyn kasvattamaan lastani hänen avullaan. "Haluatko olla sellainen poika, jonka näkemisestä M tulee iloiseksi? Ai haluat? No sitten sinun täytyy tehdä näin." Helppoa kuin mikä! Ja hämmästyttävää.

Mutta kaikkein hämmästyttävintä ja kummastuttavinta on se, että minulla on vieressäni lentoliput Kanadaan. Koko sekopäiselle perheelleni. Päässäni täytyy viirata pahemmin kuin olen ikinä uskonutkaan, koska selkeästi olen raahaamassa tämän perheeni toiselle puolelle maailmaa naisten jääkiekon MM-kisoihin. Melkein kahden viikon reissu ja matkaajina yksi masennusta sairastava aikuinen ja hänen asperger-puolisonsa sekä kolme erityislasta (asperger, ADHD ja autismi). Voikohan siitä muka seurata jotain muutakin kuin katastrofi?