Olit ensimmäinen kissani. Opetit minut ymmärtämään kissan elämää. Katsoit vaativasti silmiini ja mau'uit niin kauan, että ymmärsin sinun haluavan kermaa. Istuit eteisen matolla, kun halusit ulos. Muistutit talven alussa sinnikkäällä mouruamisella, että kissa ei elä kermalla ja kuivaruoalla, vaan tarvitsee kunnon lihaakin. Minä hölmö kun en ymmärtänyt, että hiiret ja rotat ovat jo piilossa, etkä enää saa niitä kiinni tarpeeksi.
Olit kulmakunnan kuningatar. Voitit naapurin kollin tappelussa mennen tullen. Viskelit valtavia rottia ympäri pihaa ja sait minut käsittämään, että kuollut rotta on oikeastaan ihan hyvä tyyppi. Ensimmäiselle rotalle huusin hysteerisenä, seuraavia jo katselin rauhassa. Juoksit, loikit ja olit niin kaunis.
Mutta eräänä päivänä et voinut liikuttaa toista takajalkaasi. Haimme sinulle apua, mutta sitä ei ollut. Jalkasi olisi voinut jäykistää ja sinusta tehdä sisäkissan.
Miten sinä, kuningatar ja suuri metsästäjä, olisit siitä selvinnyt?
Huonommin kuin minä tästä surustani.
Hyvää matkaa rakas. Kulje onnellisena sateenkaarisillalla, saalista kaikki mehevimmät rotat ja nauti siitä, että et enää ole kipeä. Rakastan sinua aina.
