maailma alkaa näyttää kauniilta. Lämmin ulkona ei sentään ole, mutta täällä sisällä on senkin edestä. Olo on kuin tropiikissa, enkä ole muuta tehnyt kuin keitellyt kuusenkerkkäsiirappia kolmena iltana - puuhellalla tietysti. Hiki tuppaa tulemaan, vaikkei mitään tee. Olikin käytävä ulkona vilvoittelemassa ja napsimassa muutamia kuvia.
Vanha ja raihnainen omenapuu on kauniisti nupulla. Vielä kun kukat aukeaisivat ja tulisi pörriäisille sopiva sää, voisin toivoa saavani edes jotain satoa puutarhastani.
Vielä eilen tässä oli jättimäinen ruohomätäsläjä. Mättäitä on nyt vähitellen siirretty pellolle, jossa ne saavat muodostaa ison mäen. Siihen tehdään talvella lapsille liukumäki, jos vain saamme lunta vaivoiksemme. Mättäät on saatava puutarhan puolelta pois, koska tässä on kasvihuoneen paikka. Lapsille kyllä sanoin, että kasvihuone rakennetaan tuohon päälle suojaamaan mättäitä. Eivät sentään uskoneet, vaikka aika huumorintajuttomia toisinaan ovatkin.
Kasvimaa numero yksi on valmiina. Ensi vuonna laitetaan reunuskivet valmiiksi, tänä kesänä saa kelvata näin. Kahteen ylimpään on jo kylvetty, loput pitäisi kylvää nyt. Mutta minä vain jumin tietokoneella ja keitän siirappia. Ja paistun.
Siinä viinimarjapensasparat nököttävät jonossa, kun eivät muuta voi. Tuuli riepottaa joka päivä noita savimaahan iskettyjä reppanoita. Saa nähdä, läpäisevätkö sisukkuustestin, johon ovat joutuneet, vai heittävätkö henkensä.
Tyrnimaakin alkaa olla valmis. Enää odotetaan, odotetaan ja odotetaan, että noista surkeista risuista kasvaisi isoja ja komeita pensaita, jotka tuottaisivat meille marjoja.
Vanha ja raihnainen omenapuu on kauniisti nupulla. Vielä kun kukat aukeaisivat ja tulisi pörriäisille sopiva sää, voisin toivoa saavani edes jotain satoa puutarhastani.
Vielä eilen tässä oli jättimäinen ruohomätäsläjä. Mättäitä on nyt vähitellen siirretty pellolle, jossa ne saavat muodostaa ison mäen. Siihen tehdään talvella lapsille liukumäki, jos vain saamme lunta vaivoiksemme. Mättäät on saatava puutarhan puolelta pois, koska tässä on kasvihuoneen paikka. Lapsille kyllä sanoin, että kasvihuone rakennetaan tuohon päälle suojaamaan mättäitä. Eivät sentään uskoneet, vaikka aika huumorintajuttomia toisinaan ovatkin.
Kasvimaa numero yksi on valmiina. Ensi vuonna laitetaan reunuskivet valmiiksi, tänä kesänä saa kelvata näin. Kahteen ylimpään on jo kylvetty, loput pitäisi kylvää nyt. Mutta minä vain jumin tietokoneella ja keitän siirappia. Ja paistun.
Siinä viinimarjapensasparat nököttävät jonossa, kun eivät muuta voi. Tuuli riepottaa joka päivä noita savimaahan iskettyjä reppanoita. Saa nähdä, läpäisevätkö sisukkuustestin, johon ovat joutuneet, vai heittävätkö henkensä.
Tyrnimaakin alkaa olla valmis. Enää odotetaan, odotetaan ja odotetaan, että noista surkeista risuista kasvaisi isoja ja komeita pensaita, jotka tuottaisivat meille marjoja.
Tässä oli päivän suurin ilonaihe. Kasvimaastani pilkistää sittenkin jotain. Olin jo luopua toivosta, mutta tänään löysin nuo pikkuiset. Saattavat toki olla rikkaruohojakin, mutta kovasti näyttävät kasvavan juuri siinä, mihin siemenet pudotin. Ja juuri noin lähekkäin, kun meni hermot.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti