Hmmm...

Pitäisiköhän sitä ihmisen joskus vähän rauhoittua tässä puutarhainnostuksessaan? Siitäkin huolimatta, että on odottanut omaa pihaa vuosikaudet? Tuossa äsken tajusin, että olen hankkinut tänä vuonna kahdeksan hedelmäpuuta (kaksi luumua, kaksi päärynää, kolme omenaa ja yhden kirsikan), kaksi kirsikkapensasta, seitsemän tyrniä, kaksitoista viinimarjapensasta, kaksi viiniköynnöstä, kaksi karhunvatukkaa ja kolme pensasmustikkaa. Lisäksi olen tehnyt vähän alle 40 neliöä kasvimaata ja ostanut kasvihuoneen. Alan vähitellen ymmärtää, miksi mieheni esittää jo välillä soraääniä. Lisäksi mietin välillä, onko masennusdiagnoosini sittenkään oikea, vai sairastanko sittenkin kaksisuuntaista mielialahäiriötä ja vietän nyt maanista kautta. En tiedä, keskityn luottamaan siihen, että olen vain niin onnellinen siitä, että viimein voin rakentaa itselleni puutarhaa. Viimein minulla on oma koti.

Keskeneräisiä projekteja on tällä hetkellä aika vähän. Iso osa kasvimaista on kesken, koska tarvitsin niihin mieheni apua, eikä hänellä oikein ole ollut aikaa. Nyt kuitenkin asiat ovat niiltä osin paremmin, joten sen jälkeen, kun viimeinen tyrni, viimeinen omenapuu ja kirsikkapuu ovat maassa, voin keskittyä kasvimaiden valmiiksi saattamiseen. Ehkä nekin juhannukseksi valmistuvat. Toistaiseksi ei ole ollut kiirekään, koska kesä ei näytä tulevan, joten papuja on ihan turha vielä kylvää. Kasvihuoneprojektikin on vielä kesken, koska posti toi paketin vasta tänään. Tai oikeastaan jo tänään, sillä ostin sen vasta sunnuntaina.

Kiirettä pitää tässä muutenkin, sillä tonttimme on täynnä ruokaa. Vietin tänään hyvän tovin leikkimökin katolla keräten kuusenkerkkiä. Saisin kerätä koko kuusen tyhjäksi, koska olemme päättäneet kaataa sen, kun vain ehdimme. Emme kaada puuta vielä tänä vuonna, jotta saamme ensi keväänäkin kerkkiä, mutta tässä jossain vaiheessa, kun kiireellisemmät jutut on hoidettu. Kun olin kerännyt reilut seitsemän litraa kerkkiä, hain uudet astiat ja kiirehdin poimulehtien, nokkosten, voikukannuppujen, apiloiden ja maitohorsmien kimppuun. Tarvitsisin vuorokauteen lisää tunteja, koska en millään ehdi kerätä kaikkea ruokaa ympäriltäni. Onneksi sentään sain tänään ostettua kasvikuivurin, niin joka paikka ei enää ole täynnä kuivumassa olevia villiyrttejä. 

Maanantaista asti olen ollut työtön, mutta täytyy sanoa, että sellaiseksi en tällä hetkellä itseäni tunne. On niin kiire.