Palasimme tänään suviseuroista. Miten ihana olikaan tulla kotiin! Kuistilla odotti rakas kissa, kasvihuoneessa kurkut, kurpitsat, tomaatit (jotka sittenkin selvisivät kylmästä alkukesästä) ja paprikat. Kasvimaallakin oli tapahtunut kaikenlaista. Rukolat olivat kasvaneet hurjasti, tillinkin jo tunnisti ja osa pavuistakin sinnikkäästi uhmaa säitä ja naakkoja. Jälleennäkeminen oli suloinen, kyhjötin kasvihuoneessa taas hyvän tovin. Siellä viihtymistä tosin saattoi lisätä se, että oikeasti olisi pitänyt tyhjätä asuntovaunua.
Onnellisia päiviä vietimme Vaasassa. Tokikaan en pitänyt siitä, että saimme kyntää suunnilleen napaamme myöten ravassa, koska keskiviikkoinen sade kasteli savimaan täydellisesti. Pyörätuolin kanssa kulkeminen oli niin vaikeaa, että vaikka asustelimme inva-alueella, emme paljonkaan päässeet asuntovaunulta poistumaan. Mutta mikäpä siellä oli ollessa, kun puheet ja laulut kuuluivat sinnekin hyvin.
Ihanaa oli suviseuroissa, mutta yhtä ihanaa on kotona.
Näihin maisemiin jäi ikävä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti