Tiedän, että iso osa ihmisistä murisee, kun "taas sataa vettä". Minä sen sijaan riemuitsen, kun viimeinkin sataa. Kylmä täällä on ollut muutenkin ja pilvistä ja synkeää, mutta vettä ei ole tullut. Ei juuri pisaran pisaraa yli viikkoon. Olen odottanut sadetta jo monta päivää ja aina joutunut pettymään, kun sitä on luvattu muttei annettu.
Koska vettä ei ole taivaasta tullut, olen joutunut onkimaan sitä ojasta. Niin juuri, siitä samasta ojasta, johon kannoin epätoivoisesti keväällä vettä kaikista istutuskuopistani. Välillä vettä on haettu kottikärrylasteittain isommastakin ojasta pellon puolelta. Pelkästään hedelmäpuut tarvitsevat vähintään 100 litraa vettä viikossa, joten vaikka miten kerään kaikki hukkavedet sisälläkin talteen, tarvitsen säännöllistä sadetta selvitäkseni puutarhanalkuni kanssa. Puiden lisäksi vettä kaipaavat kasvimaani, jotka olen nyt saanut molemmat kylvettyä.
Eli todellakin olen kiitollinen siitä, että sataa. Kiikutin talon jokaiselle nurkalle ämpärit, jotka juoksin äsken tyhjäämässä isoon saaviin. Jospa taas hetken selviäisi kaivelematta ojanpohjia.
Psst... Kasvihuoneeni on koottu! Ja jo sitä kootessa rupesin miettimään, että selvästi tarvitsisin myös pienen kasvihuoneen. Ei ihmiselle voi yksi riittää. Ei millään. Lisäksi kävin jo merkkaamassa kolmannen ison kasvimaan paikan puutarhaani. Jokohan huomenna alkaisin kaivaa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti