Huomaan viettäväni tunnin toisensa jälkeen Internetissä etsimässä eläimiä. Haluan kanoja ja lampaita. Aina kun löydän sopivan ilmoituksen, tuijotan kuvia ja itken vähän. Jokainen lammas olisi niin minulle sopiva. Kanatkin ovat kovin suloisia. Mutta eiväthän ne tuolla pellolla pärjää ilman asuntoa. Eikä kukaan ehdi niille nyt mitään rakentaa. En siis saa hakea lampaitani ja kanojani kotiin.
Ihastelen myös jokaista kania. Varsinkin sellaisia, jotka ovat tottuneita kissoihin. Mutta ei meille mahdu sisäkania. Eikä sitä ulkorakennusta ole kanillekaan. Ei siis edes kania lohdutuspalkinnoksi.
Toisesta kasvihuoneestakin joudun ilmeisesti luopumaan. Paikkaa suunnitellessani unohdin, että meillä on rasitteena tuo vierestä menevä maantie. Saan kyllä istuttaa tien viereen tyrniä, joka kasvaa kaksimetriseksi tiheäksi pensaaksi, mutta en saa laittaa 15 metrin päähän tiestä kasvihuonetta. Järkeviä nämä pykälät.
Hiljaa hyvä tulee, ei pidä liikaa riehua. Sinulla on valmiina jo vaikka mitä, Iloitse siitä kaikesta. Istu rauhassa ja katsele, kun ruoho kasvaa. Minä olen omalla pihallani puuhannut jo toistakymmentä vuotta eikä täällä ole valmiina juuri mitään. Mutta tykkään maata auringossa pihasohvalla.
VastaaPoistaOlet aivan oikeassa, juuri noin sitä pitäisi toimia. Mutta kun sattuu olemaan näin kärsimätön luonne, pitäisi kaikki saada valmiiksi heti. :D Yritän kuitenkin opetella sietämään odottamista, sitä että kaikki ei valmistu kerralla.
VastaaPoista