Sunnuntaipuuhia

Koska oli sunnuntai, pidin itseni poissa pihatöistä. Tänään se ei edes ollut vaikeaa, koska ulkona oli niin ikävä tuuli. Ei lainkaan tehnyt mieli pihaa rapsuttelemaan, ei niin mistään kohtaa. Keskityin lukemaan kirjaa ja sainkin jo toisen ruotsinkielisen Nora Linde -kirjan loppuun. Ilokseni huomasin myös, että uusin kirja oli ilmestynyt pokkarina. Tilaus lähti matkaan saman tien. Odotelkaa te muut vain käännöksiä, minä en malta! Otin tuohon jo seuraavan esille ja sen jälkeen onkin sitten tuon tänään tilatun vuoro. Toivottavasti se saapuu pian.

Äsken kävin keräämässä 2,5 litraa kuusenkerkkiä. Meillä on pihassa toinenkin kuusi, jolle annoimme tappotuomion, joten saan kerätä siitä vaikka joka ainoan kerkän, jos jaksan ja haluan. Tosin suurin osa on niin ylhäällä, että tarvisin tikapuut päästäkseni niihin käsiksi. Mutta tuleville päiville jäi vielä alaoksiltakin kerättävää. Vaikka pääsinkin tuulensuojaan keräämään, sormet palelivat niin, etten jaksanut enää uutta astiaa ruveta täyttämään. Mutta ihan hyvä saalis tämäkin on, enää pitäisi keksiä, mitä näille tekisi.

Nyt saavat kuitenkin odottaa kohtaloaan huomiseen. Viimeisenä työnäni tälle päivälle täytin dosetit. Viisihenkinen perheemme on valmiina uuteen viikkoon. Vielä ei uudessa apteekissa tiedetä heti, mitä meille saisi olla, mutta luultavasti sekin aika pian on edessä, kun tullaan vähän tutummiksi. Sillä kuten kuvasta huomaatte, olemme melkoisia kanta-asiakkaita. Edellisen paikkakunnan apteekkihenkilökunta osasi nimet ja suunnilleen henkilötunnuksetkin ulkoa - ja todellakin muisti, mitä kaikkea meillä syödään. Apteekkikäynti onkin taas edessä, sillä kaksi lääkepurkkia meni tyhjäksi.