perjantai 22. toukokuuta 2015

Aherruksen tulos

Minä ja anoppini huhkimme tänään pihatöissä aamuyhdeksästä iltaseitsemään. Saimme aikaan aivan uskomattoman paljon, yksin en olisi pystynyt puoleenkaan tuosta määrästä. Ensin kannoimme puutarhasta läjän risuja ja pinon puita tontin toiseen päähän odottamaan jatkokäsittelyä ja sitten istutimme loput taimet. Pepi-päärynä, Helmi-luumu, Sonja-karhunvatukat ja Moskovan päärynäomena pääsivät ahtaista ruukuistaan maan hellään huomaan. Nyt puutarhan "puuosio" näyttää tältä:
Auringonpaisteessa näky oli jo melkein kaunis, mutta tässä iltavalaistuksessa näkyy liian hyvin, miten hienosti nurmikko on päässyt siellä täällä rehottamaan, miten vadelmat kenottavat ja miten hienosti kastelukannut on unohdettu keskelle pihaa. 

Lounaan jälkeen jatkoimme kasvimaan rakentamista. Sekin eteni hurjasti, vaikkei vielä kylvövalmis olekaan kuin yhdestä kohdasta. Ehkä sittenkin pääsen kylvämään jotain tänä kesänä!
Huomiselle on luvattu melkoista sadeilmaa ja ylihuomenna on sunnuntai, joten taitaa olla nyt kaksi lepopäivä edessä. Jospa maanantaina pääsisi taas tosissaan jatkamaan. Nähtäväksi jää siis, onnistuuko puutarhaprojektini sittenkin. Haaveeni ovat suuret, mutta yritän nyt saada itseni rauhoittumaan ja ymmärtämään, että kaikkea en voi yhtenä kesänä tehdä. Pihan nokkoset ja voikukatkin odottavat kerääjäänsä ja jo kuivatut nokkoset silppuajaansa. En kerta kaikkiaan voi koko ajan vain suurentaa rakennelmiani, sillä pitäisi ehtiä kerätä luonnon tarjoamaa satoakin. 

Taisin muuten polttaa tänään kasvoni. Tuolla ulkona tuulessa en havainnut yhtään, että olisi kuuma mihinkään, mutta sisään tultuani alkoi kasvoja kuumottaa. Mies ystävällisesti totesi, että olen aivan punainen, joten ilmeisesti kärähdin melkoisesti. Saa nähdä, oliko ensimmäinen ja viimeinen kerta tälle kesälle, kun niin käy. Vai muuttuisiko tämä vielä oikeaksi kesäksi?

Oli uskomattoman ihanaa kaiken uurastuksen jälkeen tulla kunnolla siivottuun kotiin. Saan todella olla onnellinen siitä, että minulla on näin ihania ihmisiä ympärilläni. Anoppi auttaa silloin tällöin puutarhassa ja äiti siivouksessa.Olen kiitollinen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti