Tytär sai eilen yökipsit varvastamisen ehkäisyyn. Eilen jouduimme kuuntelemaan hirveää räyhäämistä, koska kipsejä ei saanut vielä käyttää. Niiden piti antaa kovettua rauhassa. Tyttö huusi kauheaan ääneen sanaa kengät, heittäytyi maahan, puri ja repi raivopäisyyksissään yöpukunsa melkein rikki. Mutta minkäs teet, kipsejä ei voinut vielä laittaa eikä lapselle voi moista selittää, koska hänen ymmärtämänsä sanat eivät siihen riitä.
Mutta tänään oli ihan toista. Iltapesuilta lähti kiireinen ja onnellinen tyttö, joka oli kuullut, että saa kengät. Epilepsialääkkeet menivät saman tien alas, vaikka niiden kanssa pitää yleensä käydä pieni periaatteellinen taistelu. Yöpuku solahti päälle oikein nätisti ja tyttö käänsi selkänsäkin valmiiksi, että sain laitettua vetoketjun kiinni (vetoketju on selässä, ettei lapsi saa sitä itse auki ja riisu itseään nakupelleksi yön aikana). Ja sitten olivat vuorossa ne kauan odotetut kengät. Voi sitä onnea ja riemua, joka syntyi siitä, että sai ihan omat ihan uudet kengät, joita saa pitää koko yön! Jotkut ne on pienestä pitäen kenkien perään.
Lapsi ihailee itseään peilistä.
Ja sitten piti pistää vähän tanssiksi.
Sain muuten tänään sipulit maahan. Ja muutaman kukkakaalin siemenenkin maahan pudottelin. Saa nähdä, jaksavatko kasvaa. Kurpitsat ovat yhä jotenkuten hengissä, nähtäväksi jää, jaksavatko vielä sinnitellä viikon pari.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti