Alku

Monta haavetta on viime aikoina muuttunut todeksi. Tämä blogi on yksi niistä. 

Muutama kuukausi sitten pääsin viimeinkin muuttamaan pikkukylän keskustasta maalle. Nyt vasta ymmärrän, miten paljon oikeasti olen kaivannut omaa kotia ja peltomaisemaa. Pellot toki ovat naapurin, mutta toisaalta huoletkin niistä ovat silloin heidän. Minulla on oma 5000 neliön pläntti tässä keskellä ja hyvä näin. Takapihalle rakennan puutarhaa, pikkuisen pellonpalan jätimme lapsille pelikentäksi. He saivat viimein tilaa temmeltää ja ovat onnellisia, hekin. Opettelen myös huolehtimaan kissasta. Vaikka miten maalainen juuriltani olenkin, minulla ei ole koskaan ennen ollut kissaa. Pari kania kyllä, mutta ei koskaan kissaa. 

Olen jo niin tottunut kissanomistaja, että tällaiset näyt eivät hetkauta minua enää mihinkään.

Sen kuitenkin tunnustan, että kun kissa toi ensimmäisen rottansa ikkunan taakse näytille, kiljuin. Hiiret ja myyrät olen koko ajan ottanut vastaan ihan tyynenä - kunhan kissa syö ne ikkunan ulkopuolella. Mutta että rotta! Yhh... Karaistuin toki kerrasta niin, että jatkossa olen kehunut ja suukottanut kissakultaa, joka moisia otuksia porraspäähäni tuo, vaikka vain repiikin ne vain kappaleiksi ja jättää siihen. Syö sitten joskus yön pimeinä tunteina, kun kukaan ei huomaa.