Yrttimaa

Kaivoin sitten tänään itselleni pienen yrttimaan. Tai siis yritin kaivaa pienen, mutta siitä tuli vahingossa suurempi kuin tämä huone, jossa nyt istun. Ilmeisesti täällä Pohjanmaalla kaikesta tulee aina suurempaa kuin on tarkoitus. Mutta mikäs siinä, mahtuupahan yrttejä koko elämän tarpeiksi. 

Nyt pitäisi enää reunustaa ja täyttää tuo yrttimaa, että voisi laittaa siemenet itämään. Tuollaisena kuoppana se on aika turha. Mutta kun... Kaivaminen on ihan kivaa hommaa, mutta mullan raahaaminen tontin nurkasta toiseen on ihan kauheaa. Pitäisi jonkun olla aina muistuttamassa selän takana, että työt pitää joskus tehdä loppuunkin asti, ettei voi ylettömästi vain kaivaa. Mutta minun työnjohtajanikin ovat kovin hiljaista sorttia. Toinen vain naukuu ja toinen laulaa "Tuuti tuuti, äiti tuuti" tai sitten jotain jääkiekkopelissä kuulemaansa tididitystä. Ellei satu puhumaan jotain käsittämättömiä lauseita, joista on kyllä havaittavissa tavut ja sanat. Merkitys vain jää epäselväksi.

Sain tänään luettua kesken olleen kirjankin loppuun. Oli pakko pitää keskellä päivää tauko töistä ja tulla lukemaan, kuka se murhaaja oikein oli. Kovin oli surullinen kirja, mutta onneksi en takertunut sen tunnelmaan, vaan pääsin näppärästi yli siitä, että päähenkilö jäi saaren rantaan itkemään kaikkia omia virheitään, joilla oli niin kovin kallis hinta. 

Tänä iltana saan siis aloittaa uuden kirjan. Uusi murhaajajahti käynnistyy heti, kun talo rauhoittuu.