Nukuin viime yönä todella surkeasti. Uni ei meinannut tulla millään ja moneen kertaan harkitsin meneväni lääkekaapille ottamaan lisälääkkeitä unta varten. Mutta sitten totesin, että tässä toipumisvaiheessa on jo kestettävä jonkinlaisia mielenliikutuksia ilman ylimääräisiä lääkkeitä, vaikka niiden syömiseen lupa onkin.
Kriisini nimittäin johtuu kurpitsoista! Olen ensimmäistä kertaa kasvattamassa kurpitsaa ja kesäkurpitsaa. Toimin ohjeen mukaan ja laitoin ne esikasvamaan toukokuun alkupuolella. Nyt ne eivät enää millää mahdu purkkeihinsa, mutta sää on niin kylmä, että ne kuolevat ulkona. Kysyin puutarhapalstalta hädissäni neuvoja ja kommentit olivat lähinnä sellaisia, että virheistä oppii ja ensi vuonna tiedän paremmin. Olin valinnut liian pienet purkit enkä ollut ottanut huomioon tätä kylmää kevättä. Olisi kuulemma pitänyt kylvää vasta nyt. Mutta purkkeja ei pidä vaihtaa, koska siitä taimet luultavasti kuolevat. Mutta ne kuolevat myös ulosviedessä ja ehkä ne kuolevat liian pieniin purkkeihinsakin. Olen siis kurpitsanmurhaaja, teen mitä hyvänsä. Ai että tämä aloittelevan ja ymmärtämättömän puutarhurin elämä on rankkaa!
Äsken rohkeana vaihdoin neljä kurpitsaa suurempiin purkkeihin ja loput on nyt jätettävä Herran haltuun. Täytyy yrittää kaikkensa, että jaksaisivat elää pikkupurkeissaan ja toivoa, että Luoja soisi viimein kesän alkavan.
Kurpitsani näyttävät nyt tältä:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti