Tänään pojatkin pääsivät kesälaitumille. Tytär aloitti kesäloman jo eilen, ja oli siitä asiasta aamulla kovin vihainen. Hänen mielestään oli selkeästi epäreilua, että taksi haki vain isonveljen ja hänen täytyi jäädä kotiin. Mutta mieli parani iltaa kohti, koska pääsimme juhlimaan serkkuni ylioppilaspäivää. Tyttö keikisteli iloisesti hymyillen lähimmille sukulaisille ja muut hurmasi ihan vain kauneudellaan. Kaunishan tuo tytär on, todellakin. Ja sietää tuolla käytöksellä ollakin, jospa edes osa raivokohtauksista ja muista kiukkujumeista jäisi ihmisiltä tuomitsematta, kun lapsi sentään on niin kaunis! Keskimmäisenkin lapsen kauneutta ihasteltiin. Erityisesti ihastelivat ne, jotka luulivat lasta tytöksi, mikä ei varmaan yllätä ketään.
Poikien ollessa vielä koulussa koimme kotona uskomattoman valoilmiön. Aurinko saavutti keittiömme, kun mies kävi kaatamassa valtavan kuusen, joka varjosti yli puolet talosta. Nyt meillä on ihana maalaismaisema myös keittiön ikkunasta. Jos kukaan ei häiritsisi, saattaisin saada oikein kunnon jumin tuossa ikkunan ääressä. Tuijottaisin vain, enkä liikkuisi minnekään. Mutta eipä tässä sellaiseen mahdollisuutta ole, onneksi sentään aina keittiötöissä voi vähän pysähtyä katselemaan kauneutta. Tässä ikkunan läpi napattu kuva siitä hetkestä, kun puu oli rysähtänyt maahan. Minun ja tyttären täytyi pysyä sisällä turvassa, joten parempaa kuvaa en voi teille esittää.
Illan päätteeksi minun oli vielä pakko mennä kaivelemaan pihaa. Huomenna on taas sunnuntai enkä vain voinut olla kahta päivää tekemättä mitään. Kävin siis kaivamassa pari pientä yrttimaata, joihin kylvin minttua, ruohosipulia ja iisoppia. Mintun kohdalla tosin töpeksin, sillä siemenet olivat niin pieniä, että hulautin ne vahingossa lähes kaikki yhteen ja samaan kohtaan. Saapa nähdä, jaksavatko siitä itää ja levitä, vai ostanko kohta uudet siemenet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti